Hyvästä keskustelijasta puhuttaessa ajatellaan usein ihmistä, joka osaa sanoa asiansa selkeästi ja vakuuttavasti. Yhtä tärkeä taito jää kuitenkin helposti huomiotta: kuunteleminen. Moni kuuntelee vain sen verran, että löytää kohdan, johon voi lisätä oman näkemyksensä. Silloin keskustelu muuttuu vuoropuheluksi, jossa kumpikin odottaa vain omaa vuoroaan.
Aktiivinen kuuntelu tarkoittaa, että keskityt aidosti siihen, mitä toinen sanoo, ja osoitat sen myös hänelle. Se on taito, jota voi harjoitella, ja sen hyödyt näkyvät niin työpaikan palavereissa ja väittelyissä kuin kotonakin.
Mitä aktiivinen kuuntelu on?
Aktiivinen kuuntelu on enemmän kuin hiljaa oleminen. Kuuntelija pyrkii ymmärtämään sekä sen, mitä puhuja sanoo, että sen, mitä hän tarkoittaa. Sanojen lisäksi kannattaa huomioida äänensävy, tauot ja kehonkieli. Kuuntelija myös antaa palautetta: hän nyökkää, esittää tarkentavia kysymyksiä ja kertoo omin sanoin, mitä on ymmärtänyt.
Käsitettä käytetään paljon esimerkiksi asiakastyössä, esihenkilötyössä ja sovittelussa, mutta se sopii mihin tahansa keskusteluun, jossa halutaan ymmärtää toista eikä vain voittaa väittelyä.
Neljä tapaa kuunnella paremmin
- Anna toisen puhua loppuun. Keskeyttäminen viestii, että oma ajatuksesi on tärkeämpi kuin hänen. Jos pelkäät unohtavasi oman kommenttisi, kirjoita se muistiin.
- Kysy tarkentavia kysymyksiä. Kysymykset kuten ”Mitä tarkoitat tällä?” tai ”Voisitko antaa esimerkin?” auttavat ymmärtämään ja osoittavat kiinnostusta.
- Toista omin sanoin. Kun tiivistät kuulemasi, esimerkiksi ”Eli sinusta aikataulu on liian tiukka”, puhuja voi korjata, jos ymmärsit jotain väärin.
- Huomioi tunteet. Asian takana on usein tunne, kuten huoli tai turhautuminen. Sen sanoittaminen rauhoittaa keskustelua.
Kuuntelu väittelyssä ja erimielisyyksissä
Voi tuntua oudolta korostaa kuuntelemista väittelyssä, jonka tavoitteena on puolustaa omaa kantaa. Juuri väittelyssä kuuntelu kuitenkin maksaa itsensä takaisin. Kun ymmärrät vastapuolen argumentin tarkasti, pystyt vastaamaan siihen eikä sen vääristeltyyn versioon. Samalla vältät olkiukon kaltaiset virheet, joista kerromme lisää artikkelissa argumentaatiovirheet suistavat keskustelun väärille urille.
Myös arjen erimielisyyksissä kuuntelu auttaa. Kun toinen kokee tulleensa kuulluksi, hän on yleensä valmiimpi kuuntelemaan myös sinua. Tästä on hyötyä, kun kiista halutaan kääntää rakentavaksi, kuten kirjoituksessamme rakentava riitely täydentää suhdetta.
Tyypillisiä sudenkuoppia
Kuunteluun liittyy muutama yleinen virhe. Yksi on liian aikainen neuvominen. Toinen haluaa ehkä vain kertoa tilanteestaan, ja valmis ratkaisu voi tuntua siltä, ettei häntä kuunneltu. Toinen virhe on keskustelun kääntäminen omaan kokemukseen. ”Minulle kävi kerran samoin” on usein tarkoitettu myötätunnoksi, mutta se siirtää huomion pois puhujasta.
Kolmas sudenkuoppa on puhelin. Jo pöydällä oleva puhelin voi viestiä, ettei keskustelu saa täyttä huomiota. Jos keskustelu on tärkeä, laita puhelin pois näkyvistä.
Kuuntelu on taito muiden joukossa
Aktiivinen kuuntelu ei vaadi erityisiä lahjoja, vaan halua ymmärtää ja hieman harjoittelua. Kokeile seuraavassa keskustelussa yhtä edellä mainituista keinoista ja huomaa, miten keskustelun sävy muuttuu. Hyvä puhuja on usein myös hyvä kuuntelija.
