Debattibaari

Velkakeskustelun yhteenveto

Kirjoitettu: 29.10.14

Kirjoittaja: Raine Tiessalo

Velkajarru Suomeen?

Keskustelijat tähän mennessä:

Olli Koski, SAK:n pääekonomisti
Kim Väisänen, yrittäjä (Blancco)
Roger Wessman, ekonomisti (ex Nordea)
Antti Alaja, tutkija, Kalevi Sorsa -säätiö
Elina Lepomäki, rahoitusalan erikoistuntija (ex Libera)

Pitäisikö Suomen ottaa käyttöön tehokas velkajarru, kuten Viro ja Sveitsi ovat tehneet?

 

Linkki tähän keskusteluun Debattibaarissa

Linkki debatin herätteenä olleeseen kirjoitukseen EVA:n sivuilla.

 

 

Onko fipo-laki jo nyt velkajarru?

 

SAK:n pääekonomisti Olli Koski ei usko velkaantumista hillitsevien sääntöjen tehoon. Koski muistuttaa, että Suomessa on jo niin kutsuttu fipo-laki, joka määrittää  rajat rakenteelliselle alijäämälle. Laki tuli voimaan vuoden 2014 alusta. Valtiovarainministeriön mukaan “laki varmistaa, että hallitus ryhtyy korjaaviin toimiin, jos havaitaan merkittävä uhka julkisen talouden vakautta koskevan tavoitteen suhteen.” Kosken mukaan lain kirjaimellinen noudattaminen on toinen asia.

“Laskentakaavasta johtuen tämä sääntö johtaisi ensi vuonna (2015) noin miljardin lisäleikkauksiin jos sitä noudatettaisiin“, Koski perustelee.

Finanssiasiantuntija Elina Lepomäen mukaan fipo-laki on jo “eräänlainen velkajarru”.

“Rakenteellisen jäämän laskentaan sisältyy paljon arvauksia, mutta ainakin teoriassa ja määritelmällisesti se sopeutuu suhdanteen mukaan. Sikäli velkajarrun määritelmä täyttyy”, Lepomäki päättelee.

Yrittäjä Kim Väisänen sen sijaan haluaisi tiukempia sääntöjä Viron ja Sveitsin tapaan, jotta poliitikkojen kädet sidottaisiin liian velkaantumisesn houkutuksilta.

“Velkajarru ajaa osin samaa asiaa eli ohjaa politiikkojen toimintaa, joilla vaivaa taipumusta tosiasioiden kieltämiseen. Velkajarru pakoittaisi reagoimaan”, Väisänen perustelee.

 

 

“Kauhuesimerkkejä” Yhdysvalloista ja Virosta?

 

Ekonomisti Roger Wessman ei hänkään lämpene velkajarrulle. Wessmanin mielestä se sopii huonosti euromaalle, jolle finanssipolitiikka on ainoa väline tasata suhdanteita.

“Euromaat eivät voi laskea sen varaan, että koko euroalueelle mitoitettu rahapolitiikka on omalle maalle sopiva. Keinoja tasata suhdannevaihteluita on silloin lähinnä finanssipolitiikka tai kilpailukyvyn parantaminen palkkoja alentamalla”, Wessman perustelee.

Wessmanin mukaan Virossa palkat joustavat hyvin, mutta maata kriisin aikana runnellut luottokupla ja sitä seurannut romahdus ovat “kauhuesimerkki siitä, mihin voidaan ajautua ilman kansallista suhdannepolitiikkaa”. SAK:n Koski varoittaa puolestaan Yhdysvaltain esimerkistä, jossa on käytössä dollarimääräinen velkakatto,  joka “kriisiyttää maan poliittisen päätöksenteon säännöllisesti”.

“Finanssipolitiikkaan ei tarvita sääntelyä estämään järjen käyttöä. Hallitusohjelmat on syytä perustaa uskottaviin joustaviin tavoitteisiin, kuten liukuvaan tasapainotavoitteeseen”, Koski kirjoittaa.

 

Huomiota velkaantumisen taustoihin

 

Kalevi Sorsa-Säätiön tutkija Antti Alaja jäljittää valtioiden velkaantumisen kriisimaiden kilpailukykyongelmiin ja euroalueen valuvikoihin.

“EKP ei toiminut valtion viime käden lainaajana eikä EU:lla ole suurta vakauttavaa budjettia”, Alaja muistuttaa.

Sen takia Alaja vastustaa tiukan velkajarrun käyttöönottoa.

“Velkajarru rajaisi mahdollisuuksia talouskehityksen vakauttamiseen eikä se välttämättä suojele maksukykyvaikeuksilta. Espanjassa ja Irlannissa tehtiin ylijäämäisiä budjetteja euroalueen ensimmäiset vuodet, mutta ne joutuivat vaikeuksiin, kun yksityinen velkakupla kaatui niiden syliin. Valtionvelka pelasti ylipäätään kapitalismin 2008”, Alaja perustelee.

Hänen mukaansa nykyisessä rahatalousjärjestelmässä velkaantuminen on “kasvun keskeinen edellytys”.

“Julkiset alijäämät syntyvät laskusuhdanteiden aikana pitkälti automaattisesti, vähenevien verotulojen ja lisääntyvien sosiaaliturvamenojen myötä. Julkisten alijäämien tuleekin kasvaa yksityisen sektorin säästämisalttiuden kasvaessa, sillä ne pitävät yllä taloudellista toimeliaisuutta ja luovat uusia rahavirtoja”, Alaja linjaa.

Alaja tulkitsee, että vaikka Saksa on tehnyt suuria viennin ylijäämiä, kaikki maat eivät voi pohjata kasvuaan viennin nettoylijäämiin. Siksi Alajan mukaan tarvitaan joko yksityistä tai julkista velkaantumista. Alaja kritisoi myös Suomen finanssipoliittista keskustelua, jossa on hänen mukaansa vallalla “myötäsyklinen logiikka”.

“Kasvun hyytyessä ja velkaantumisen kasvaessa vaaditaan koko ajan suurempia leikkauksia, jotka taas hidastavat kasvua entisestään. Tämä on erityisen ongelmallista nykytilanteessa, jossa vientimarkkinatkaan eivät vedä kunnolla. Suomi ei pärjää pelkästään säästämällä, vaan laadulla, osaamisella ja innovaatioilla”, Alaja näkee.

Roger Wessmanin mukaan velkajarru ei olisi estänyt kriisejä, koska hän mieltää euroalueen velkakriisin vaihtotasekriisinä.

“Velkajarrun kaltaiset säännöt eivät estä kriisejä euroalueella, koska viime vuosien kriisit eivät ole olleet ensisijaisesti valtion velkakriisejä. Euroopan velkakriisi oli oikeasti vaihtotasekriisi. Viro on tästä malliesimerkki. Talous romahti vaikka julkinen velka oli olematon. Katsetta kannattaa pitää vaihtotaseessa eikä julkisen talouden tasapainossa”, Wessman arvioi.

 

Jäikö joku näkökulma puuttumaan tässä kirjoituksessa? Haluaisitko lisätä tekstiin perustellun argumentin? Tulkitsimmeko jotain kirjoittajista väärin?
Vielä ehdit osallistua keskusteluun tästä.  Perustele hyvin, siten saat näkökulmasi seuraavaan artikkeliversioon tästä aiheesta.