Debattibaari

Loppuyhteenveto: Suomen EU-valinnat

Kirjoitettu: 08.11.17

Kirjoittaja: Joonas Pörsti

EU-debatin loppuyhteenveto 11/2017

Joonas Pörsti

Tämän yhteenvedon tarkoitus on tukea asiapohjaista julkista keskustelua ja päätöksentekoa EU:n kehittämiseksi. Yhteenveto perustuu Debattibaari.fi-sivustolla syys-lokakuussa 2017 käytyyn moderoituun asiantuntijakeskusteluun EMU-alueen tulevaisuudesta sekä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (www.debattibaari.fi/eudebatti).

 

Yhteenvedon on koonnut EU-debatin moderaattori, Ulkopolitiikka-lehden toimituspäällikkö
Joonas Pörsti. Se on toimitettu tiedoksi hallituksen EU-ministerivaliokunnalle, eduskunnan suuren valiokunnan jäsenille, Euroopan parlamentin suomalaisille jäsenille sekä Tasavallan presidentin kansliaan.

 

SISÄLLYS

  1. EU-debatin tausta
  2. Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) tulevaisuus
  3. EU:n sosiaalinen ulottuvuus
  4. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
  5. Huomioita EU-debatin järjestämisestä ja tuloksellisuudesta
  6. Keskustelijat

 

  1. EU-debatin tausta

Avoin yhteiskunta ry:n perustama Debattibaari käynnisti 4.9.2017 verkkosivuillaan moderoidun asiantuntijakeskustelun siitä, mikä olisi Suomen kannalta paras suunta EU-integraatiossa. Keskustelun pontimena oli havainto, että julkinen pohdinta EU:n tulevaisuudesta oli jäänyt Suomessa vähäiseksi.

 

Näin oli siitä huolimatta, että EU on ajautunut muutaman vuoden kuluessa myllerrykseen. Talouskriisin jäljiltä talous- ja rahaliitto EMU:n keskeisiä valuvikoja on korjaamatta, Britannia päätti kesäkuussa 2016 kansanäänestyksessä erota EU:sta ja muutamat jäsenmaat loukkaavat EU:n perusoikeuksia. Jäsenmaissa perinteinen puoluekenttä on pirstoutunut, ja oikealta ja vasemmalta laidalta on noussut populistisia ääriliikkeitä, jotka ammentavat kannatusta EU-skeptisyydestä. Lisäksi suurista jäsenmaista Ranskassa ja Saksassa järjestettiin kuluvana vuonna vaalit, joiden seurauksena on ennakoitavissa muutoksia EU:n yhdentymistä koskeviin tavoitteisiin.

 

Brexitin jälkeen EU:n jäsenmaat ja toimielimet käynnistivät niin sanotun Bratislava-prosessin unionin uudistamiseksi. Sen päätteeksi maaliskuussa 2017 julkaistussa Rooman julistuksessa luvattiin rakentaa unioni, jonka ”taloudet lähentyvät toisiaan” ja joka torjuu työttömyyttä, syrjäytymistä ja köyhyyttä. Euroopan komissio julkaisi keväällä EU:n tulevaisuutta käsittelevän valkoisen kirjan sekä siihen liittyviä keskusteluasiakirjoja. Näihin sisältyvien vaihtoehtojen pohdinta jäi suomalaisessa keskustelussa vähäiseksi. Debattibaari otti osaltaan tavoitteeksi paikata tätä aukkoa EU-debatilla ennen kuin EU:n komissio esittää oman ehdotuksensa EMU:n kehittämiseksi 6.12.2017.

 

Keskustelun Debattibaari-alustalla järjesti Avoin yhteiskunta ry Eurooppatiedotukselta saamansa kilpaillun kansalaisjärjestöapurahan (8000 e) turvin. Avoin yhteiskunta ry on vuonna 2010 perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on edistää avointa ja faktapohjaista tiedonvälitystä ja keskustelua. Yhdistyksen ensimmäinen hanke oli vuoden 2014 eurovaaleihin perustettu Faktabaari.fi-faktantarkastuspalvelu. Faktabaari voitti Vuoden 2015 Journalistinen teko -palkinnon Bonnierin Suuressa Journalistikilpailussa.

 

  1. Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) tulevaisuus

EMU-keskustelun jakolinjaksi muodostui Debattibaarissa kysymys siitä, tarvitaanko talous- ja rahaliittoon laajoja rakenteellisia uudistuksia vai tulisiko uudistuksissa edetä pienin askelin ensisijaisesti pankki- ja pääomaunionin viimeistelyssä. Edellistä linjaa edustaa keskustelun avauspuheenvuoron käyttänyt väitöskirjatutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta. Euro on hänen mukaansa ”darwinistinen järjestelmä, jossa vahvat pärjäävät”. Ronkaisen mukaan Suomen nykyinen EMU-linja ruokkii jäsenmaiden välistä kilpailua ja kasvattaa niiden välisiä intressiristiriitoja.

 

Sipilän hallituksen nihkeä suhtautuminen finanssipoliittisen yhteisvastuun lisäämiseen on Ronkaisen mielestä mahdollista vain Euroopan keskuspankin EKP:n poikkeuksellisten toimien ansiosta. Rahapolitiikassa yhteisvastuun mittava kasvattaminen on hyväksytty vähin äänin.

 

”Rahaliiton ongelmien ratkaisemiseksi on purettava nykyinen asetelma, jossa finanssipolitiikka on kansallista ja rahapolitiikka ylikansallista. Tämä tarkoittaa joko täysiveristä euroalueen valtiovarainministeriötä EKP:n vastinpariksi tai yhteisvaluutasta eroamista, jolloin kansallisen finanssipolitiikan vastinpariksi palaa suvereeni keskuspankki”, Ronkainen kirjoittaa.

 

Jakolinjan toista puolta, pienten askelten uudistuslinjaa, edustaa Debattibaarin keskustelussa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä. ”Ajatus jäsenmaiden suhdannetasausmekanismista on houkutteleva, koska vakuuttaminen on tehokkaampaa varautumista kuin oma säästäminen. Merkittävä tasaus vaatisi kuitenkin paljon resursseja ja heikentäisi järkevän kansallisen politiikan kannustimia”, Vihriälä huomauttaa. Riskejä tulisi siksi jakaa jäsenmaiden kesken vain yhden maan voimavarat ylittävien katastrofien varalta. Välineitä ovat talletussuoja, kriisinratkaisun kehittäminen sekä velkojanvastuun ulottaminen valtionvelkoihin.

 

Samoin linjaa Suomen Pankin johtokunnan jäsen Olli Rehn. ”Euroalueen uudistamisen painopiste onkin lähiaikoina syytä pitää pankkiunionin viimeistelyssä”, Rehn kirjoittaa Debattibaarin toisessa avauspuheenvuorossa. ”Yhteisen talletussuojajärjestelmän tulee olla riittävän vahva ylläpitämään luottamusta huonoinakin aikoina. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi jälleenvakuutuksen periaatteella.” Pankkiunionin viimeistely vaatii Rehnin mukaan nykyisten pankkiongelmien siivoamista pois pöydältä ”kansallisin ratkaisuin ja sijoittajavastuuta toteuttaen”.

 

Debattibaarin keskustelun taustalla on eurooppalainen jakolinja, jonka toisella puolella Ranskan presidentti Emmanuel Macron on esittänyt euroalueen yhteistä valtiovarainministeriä ja budjettia, jolla tasattaisiin suhdannevaihteluita sekä jäsenmaiden välisiä eroja. Saksan edellinen hallitus otti näihin ehdotuksiin varauksellisen kannan. Valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble ehdotti sen sijaan Euroopan vakausmekanismin EVM:n kehittämistä Euroopan valuuttarahastoksi, jolle annettaisiin vastuuta vahtia euromaiden budjettikurin toteutumista. Jättäessään tehtävänsä Schäuble jakoi lokakuussa eurooppalaisille kollegoilleen epävirallisen muistion (non-paper), jossa hän torjui esimerkiksi ehdotukset kansallisten talletussuojajärjestelmien jälleenvakuutuksesta sekä EVM:n kehittämisestä tulonsiirtomekanismiksi jäsenmaiden välille.

 

Debattibaarissa jyrkimmän kannan uusiin aloitteisiin otti valtiovarainministeriön entinen virkamies Ilkka Kajaste. Hän huomautti, että avainasemassa ovat ”kansalliset rakenteelliset uudistukset, joilla tuetaan kasvua ja kestävyyttä”. Velkasopeutuksen aikataulusta voidaan nykysäännösten mukaan tinkiä, jos uudistuksiin sitoudutaan, Kajaste jatkoi. Hän epäili, että kunnianhimoiset institutionaaliset uudistukset, joita EU:n komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ja Emmanuel Macron esittivät syyskuisissa linjapuheissaan, vain törmäisivät jäsenmaiden parlamenttien vastustukseen ja loisivat unionin sisälle uusia jakolinjoja.

 

EMU-keskustelun lopulla nousi uudestaan esiin kysymys EKP:n poikkeuksellisten toimien kestävyydestä. Suomen Pankin johtokunnan entinen jäsen, VTT Sinikka Salo muistuttaa omassa kommentissaan, että EKP:n toiminta talouskriisin vakauttamisessa on merkinnyt ”yhteisvastuuta ilman parlamentaarista vastuuta”. Ratkaisuksi hän ehdottaa päävastuun siirtämistä euroalueen rahoitusvakaudesta Euroopan vakausmekanismille (EVM), jota vahvistettaisiin hätärahoitusrahastolla. EVM:n valvonta annettaisiin pysyvälle komitealle, joka koostuisi sekä jäsenmaiden parlamentaarikoista että Euroopan parlamentin jäsenistä.

 

Useimpia keskustelijoita yhdisti näkemys uudistusten kiireellisyydestä. Antti Ronkainen peräänkuulutti, että ”Suomi pyrkii kehittämään rahaliittoa sellaiseksi, ettei EKP:n tarvitse pitää sitä väkisin pystyssä. Maiden on aika toimia.” Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich muistutti, että ”tämän parempaa aikaa uudistuksille ei tule. EKP:n vielä toistaiseksi jatkuvat velkakirjastot tarjoavat puskurin markkinahermoilua vastaan. Lisäksi eurotalous on rakenteisiinsa nähden hyvässä vedossa myös globaalin talouden kysynnän tarjotessa tukea.”

 

Debattibaarin keskustelun ulkopuolella von Gerich varoitti Nordea Markets -blogissaan 23. lokakuuta, että EKP:n mahdollisuudet vastata nykyisin keinoin seuraavaan finanssikriisiin ovat ehtymässä. Syynä ovat velkakirjojen liikkeellelaskijaa koskeva rajoitukset. EKP saa nykysääntöjen mukaan ostaa korkeintaan 33 prosenttia kunkin jäsenvaltion liikkeelle laskemista velkakirjoista. Saksassa raja tulee vastaan von Gerichin laskelman mukaan jo ensi vuonna. Sen jälkeen EKP:n kädet olisivat sidotut, sillä sääntöjen mukaan EKP:n velkakirjaostojen tulee noudattaa tasapuolisesti kunkin jäsenmaan osuutta EKP:n pääomasta (capital key). Tässä valossa on kiinnostavaa nähdä, nouseeko EVM:n hätälainoituskapasiteetin kasvattaminen uudestaan esille.

 

Valtioneuvoston kanslia julkaisi oman eduskunnalle tarkoitetun muistionsa EMU:n kehittämisestä 13. lokakuuta. Suomen kannan mukaan EU-budjetista voitaisiin rajata euroalueen käyttöön ”määrältään maltillista” rahoitusta, joka olisi kohdennettu jäsenmaiden lähentymiseen, rakenneuudistusten edistämiseen, nuorisotyöttömyyden vähentämiseen tai pankkiunionin viimeistelyyn. Tarvittava rahoitus tulisi ”pääosin” järjestää uudelleenkohdentamalla jo olemassa olevia EU:n rakennerahoja.

 

”Suomen näkemyksen mukaan euroalueelle ei ole tarvetta perustaa uusia makrotaloudellisia vakausjärjestelyjä suhdanteiden tasaamiseksi, kuten yleiseurooppalaista työttömyysvakuutusta tai pahan päivän rahastoa. Tällaisia järjestelyjä ei voitaisi toteuttaa reilulta pohjalta, niiden tosiasiallinen hyöty olisi vaatimaton ja vaarana olisi järjestelyjen muuttuminen pysyviksi tulonsiirroiksi jäsenmaiden välillä”, VNK:n mietinnössä todetaan.

 

Merkillepantavaa on, että yhdeksänsivuisessa mietinnössä ei mainita lainkaan Euroopan keskuspankkia eikä siten myöskään arvioida EKP:n mahdollisuuksia vastata seuraavaan finanssikriisiin ”isolla singolla”, kuten rahoitusvakautusta kutsutaan makrotalouden slangissa. Suomen linjan mukaista on vahvistaa markkinakurin ja sijoittajavastuun merkitystä talous- ja rahaliiton kehittämisessä. Schäublen tavoin Suomi olisi valmis antamaan Euroopan vakausmekanismille lisävaltuuksia jäsenmailta vaadittavien sopeutusohjelmien valmistelussa sekä kehittämään vakausmekanismia eurooppalaiseksi valuuttarahastoksi (EMF).

 

Markkinakurin edellytys kuitenkin on, että jäsenmaat kykenevät ensin purkamaan velkaongelmiaan ja erityisesti pankkiensa ylisuurta altistumista kotivaltion velkakirjoille. Toistaiseksi tämän ennakkoehdon täyttyminen ja pankkiunionin viimeistely ovat edenneet toivottua hitaammin.

 

Debattibaarin EMU-keskustelussa Suomen valitsema neuvottelulinja sai tukea useilta asiantuntijoilta. Toisaalta kiinnitettiin huomiota myös sen heikkouksiin. Erityiseksi huolenaiheeksi voisi nimetä keskustelun perusteella liiallisen tukeutumisen EKP:n poikkeuksellisiin toimiin. Tilanteessa, jossa EU:n komissio ja useat jäsenmaat Ranskan johdolla etsivät uusia tapoja euroalueen yhteisten riskien jakamiseen, Debattibaari on nostanut esiin kotimaisessa keskustelussa myös vaihtoehtoja Suomen nykyiselle EMU-linjalle. EKP:n ostojen korvaaminen esimerkiksi EVM:n kriisirahoituksella vaatisi kuitenkin jälkimmäisen kapasiteetin tuntuvaa kasvattamista.

 

Seuraavan finanssikriisin ajankohtaa emme tiedä. Todennäköisesti pitkä kasvusykli Yhdysvalloissa taittuu jo lähivuosina. Euroopassa kriisi voisi lähteä liikkeelle myös politiikan alueelta, kuten Katalonian ajankohtaiset tapahtumat muistuttavat ja Ylen erikoistoimittaja Susanna Turunen Debattibaarin kommentissaan toteaa.

 

  1. EU:n sosiaalinen ulottuvuus

EMU-keskustelun lopulla Debattibaarissa nousi esiin myös EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen osana talousuudistuksia. Sosiaalipolitiikka on perinteisesti ollut alue, jossa toimivalta on ollut jäsenmailla. Talouskriisi on kuitenkin vahvistanut tietoisuutta siitä, että yhteisvaluutan oloissa jäsenmaat joutuvat kilpailemaan keskenään tavalla, joka asettaa paineita niiden sosiaaliselle koheesiolle. Rakennesopeutusta seurannut työttömyys ja syrjäytyminen ovat nakertaneet luottamusta Euroopan unioniin ja ruokkineet euroskeptisyyttä, vaikka tuoreen Eurobarometrin mukaan enemmistö EU-kansalaisista kokee maansa hyötyvän unionin jäsenyydestä.

 

Kansalaisten luottamuksen vahvistamiseksi Euroopan komissio teki keväällä 2017 laajan konsultaation päätteeksi aloitteen EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamisesta. Reilumman Euroopan rakentamiseksi komissio ehdotti 20:tä pääperiaatetta. Ne sisältävät aloitteet esimerkiksi minimipalkkojen kohtuullisesta tasosta kaikissa EU-maissa, elinikäisen oppimisen tukemisesta, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta sekä sosiaaliturvan ja oikeuksien kohentamisesta epätyypillisissä työsuhteissa.

 

Ehdotusten toteutusta seurattaisiin niin sanotun eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa, pitäen tulostaululla kirjaa kunkin jäsenmaan edistymisestä. Useimmat EU-debattiin osallistuneet asiantuntijat katsoivat, että EU:n talouspolitiikassa tulee löytää parempi tasapaino hyvinvoinnin ja talouden välille. ”Se on mahdollista antamalla EU:lle lisää toimivaltaa myös sosiaaliseen tarkasteluun”, toteaa SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry:n pääsihteeri Vertti Kiukas. ”Näin voidaan siirtää katse momenteista ja budjettivuodesta pidemmälle ja laajemmalle kohti sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa Eurooppaa ja välttää sosiaalisen kehityksen rapautuminen.”

 

”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari voi olla osa käännettä, joka pelastaa unionin”, kommentoi SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä. Hän katsoo, että työ ja hyvinvointi vaikuttavat kansalaisten luottamukseen, jonka saavuttaminen on EU:n elinehto. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n asiantuntija Ilari Kallio katsoo, että sosiaalisten kysymysten huomioiminen palvelee pidemmällä aikavälillä myös sisämarkkinoita. Siksi hänkin puoltaa eurooppalaisen ohjausjakson ja sosiaalisen tulostaulun kautta tapahtuvaa ohjausta. EK kuitenkin linjaa, ettei työelämän sääntelyä ja sosiaaliturvan muotoja voi monistaa maasta toiseen. Siksi EK suhtautuu varauksella uusiin lakialoitteisiin ja sääntelyyn.

 

THL:n erikoistutkija Maria Vaalavuo nostaa omassa kommentissaan esiin sen, että Suomi hyötyisi suhteellisen kilpailukykynsä parantumisena, jos muut jäsenmaat ottaisivat käyttöön korkeampia sosiaalisia standardeja. Sitä vasten hän ihmettelee, miksi Suomi jäi yhtenä harvoista EU-maista komission sosiaalista ulottuvuutta koskevan konsultaation ulkopuolelle. ”Tämä on outoa, sillä voisi kuvitella, että Suomella, pohjoismaisella hyvinvointivaltiolla, olisi annettavaa Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisessä”, Vaalavuo perustelee aiheesta THL:n sivuilla toukokuussa 2017 julkaisemassaan blogikirjoituksessa.

 

EU:n sosiaalinen ulottuvuus toimii Vaalavuon mukaan eräänlaisena suojauksena pahan päivän varalle. Se ”ehkäisisi sosiaalipolitiikan alasajoa markkinoiden ehdoilla tilanteessa, jossa jäsenmaat kilpailisivat toisiaan vastaan aggressiivisella verotuksella ja työntekijöiden oikeuksia heikentämällä.”

 

  1. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

EU-debatti jaettiin keskustelun puolivälissä kahteen ”pöytään”. Tarkoituksena oli avata lisää tilaa EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käytävälle keskustelulle. Vaikka Suomella on ollut erityinen intressi EU:n yhteisen puolustuksen kehittämiseksi, tämä keskustelun osio jäi ohueksi.

 

Debattibaarissa julkaistiin aiheesta kaksi pidempää puheenvuoroa ja muutamia keskustelukommentteja. Euroopan parlamentin jäsen Heidi Hautala painottaa, että EU:lla olisi mahdollisuus toimia yhdessä ainakin ilmastonmuutoksen torjunnassa, veronkierron estämisessä ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa. Toisessa avauspuheenvuorossa professori Niilo Kauppi arvioi, että Suomella olisi mahdollisuus vaikuttaa Ranskan ja Saksan akselin kautta koko EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan pitämällä pontevammin esillä vakaan pohjoismaisen yhteiskunnan mallia. ”Suomalaisilla päätöksentekijöillä ei näytä olevan tästä selkeää visiota”, Kauppi arvioi.

 

”Vain yhtenäisemmällä ulkopolitiikalla voi EU:n globaali rooli olla suurempi”, toteaa myös Eurooppanuorten puheenjohtaja Tuomas Tikkanen. ”Jean-Claude Juncker ehdotti yhteisen ulkopolitiikan vahvistamiseksi siirtymistä määräenemmistöpäätöksiin yksimielisten päätösten sijasta. ”Määräenemmistö olisi mahdollinen myös sopimusten puitteissa, jos jäsenmaat järjestelyn hyväksyvät”, Tikkanen kirjoittaa.

 

Kiinnostava on myös professori Hanna Ojasen aloite, jonka mukaan kansalaiset pitäisi tuoda suoremmin mukaan EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen. Tätä edustaisi esimerkiksi varusmiesten Erasmus-ohjelma. ”Mitä jos yhdistettäisin ‘kansalaisten unioni’ ja puolustuspolitiikan kehitys esimerkiksi varusmiesten Erasmus Def -ohjelmalla? Siinä olisi Suomelle aloitteen paikka. Parin viikon vaihto-ohjelma osana sotilaskoulutusta voisi tuoda eurooppalaisen puolustuksen kehitykseen ihan uutta motivaatiota ja uusia osallistujia”, Ojanen ehdottaa.

 

Kiireellisyyttä EU:n ulkopolitiikan vahvistamisessa alleviivaa strategisen ympäristön muutoksen ohella EU:n oma väestökehitys. Euroopan osuus maailman väkiluvusta, BKT:sta ja sotilaallisesta voimasta pienenee hyvää vauhtia. Yhdessä asiassa Eurooppa pysyy kirkkaasti muiden edellä: vanhan mantereen mediaani-ikä nousee 45 vuoteen 2030 mennessä. Siksi EU-debatin yhteenvetona voi todeta tämän aihepiirin osalta, että EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan merkitystä tulisi edelleen Suomessa pitää vahvasti esillä.

 

  1. Huomioita EU-debatin järjestämisestä ja tuloksellisuudesta

Debattibaari tarjoaa foorumin moderoidulle asiantuntijakeskustelulle, jota käydään napakoilla 600 merkin pituisilla viesteillä. Niihin voi sisällyttää linkin omaan blogikirjoitukseen tai muuhun julkaisuun. Foorumi on pysynyt vapaana trollauksesta, ja siellä on mahdollisuus kehittää argumentteja vaikkapa viestipalvelu Twitteriä perusteellisemmin ja rauhallisemmassa rytmissä. Debattibaarissa on aiemmin järjestetty vastaavat asiantuntijakeskustelut esimerkiksi eläkeuudistuksesta, hiilinieluista ja ilmastonmuutoksen torjunnan keinoista.

 

EU-debattiin kutsuttiin mukaan erityisesti politiikan tutkijoita, eturyhmien asiantuntijoita sekä aatteellisten ajatushautomoiden ja poliittisten ryhmien edustajia. Debatista on tiedotettu myös valtakunnallisesti tiedotusvälineille sekä Twitterissä ja Facebookissa EU-politiikkaa seuraaville tahoille – jälkimmäisessä myös pienimuotoisella maksetulla mainoskampanjalla.

 

Järjestäjien näkökulmasta EU-debatti onnistui hyvin tavoitteessaan nostaa EU:n kehittämisen kannalta ajankohtaisia teemoja julkisuuteen. Kun Debattibaarin keskustelua suunniteltiin kesällä 2017, keskustelu EU:n uudistamisesta rajoittui lähes tyystin pääministeri Sipilän ja valtiovarainministeri Orpon asiaa koskeviin lausuntoihin tiedotusvälineissä. Debattibaarissa esiin nostetut kysymyksenasettelut ja näkökulmat nousivat syksyn aikana esiin monissa median julkaisemissa jutuissa ja analyyseissa. Tätä tuki keskustelun ajoitus: Junckerin ja Macronin linjapuheenvuorot sekä Saksan vaalit ajoittuivat kaikki syys-lokakuussa Debattibaarissa käydyn EU-keskustelun ajalle.

 

Sen sijaan uusien keskustelijoiden kutsuminen Debattibaarin sivustolle oli ajoittain työlästä. EU:n tulevaisuutta pohtivien asiantuntijoiden joukko on Suomessa jo valmiiksi rajallinen, ja lisävaikeutta aiheutti todennäköisesti keskustelun rajaus. EU:n uudistamiseen liittyvien kysymysten alue on hyvin laaja, ja keskustelua käydään yleensä erillisissä lokeroissa: taloustutkijat omassaan, politiikan ja puolustuskysymysten tutkijat omissaan. EU-debatti pyrki kattamaan nämä kaikki alueet, mutta keskustelu oli määritelty väljästi käsittelemään sitä, mikä olisi Suomen kannalta paras kehityssuunta EU-integraatiossa. Tämä antoi keskustelijoille tilaa määritellä itse ajankohtaisimmat kysymykset. Keskustelun tarkempi fokusointi ja rajaaminen alun perin useisiin erillisiin ryhmiin olisi saattanut madaltaa kynnystä osallistumiseen.

 

Kiinnostusta keskusteluun ilmeni eniten etujärjestöissä ja asiantuntijaorganisaatioissa, joiden seurantaan EU-kysymykset kuuluvat. Aatteelliset ajatushautomot jäivät passiivisiksi, ja poliittisista puolueista osallistujia ei juuri löytynyt toistuvista henkilökohtaisista kutsuista huolimatta. Jää arvailun varaan, johtuuko se puoluepolitiikan omaan rytmiin sidotusta agendasta vai arkuudesta osallistua asiantuntijavetoiseen keskusteluun.

 

Keskustelu luettavissa kokonaisuudessaan: www.debattibaari.fi/eudebatti

Facebook: facebook.com/debattibaari
Twitter: twitter.com/debattibaari
Keskustelua käytiin sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #EUdebatti

 

  1. Keskustelijat

Jan von Gerich, pääanalyytikko, Nordea
Heidi Hautala, Euroopan parlamentin jäsen
Ilkka Kajaste, eläkeläinen (VM), EU:n talous- ja rahoituskomitean sijaisjäsen 2001–2014
Ilari Kallio, asiantuntija, EK
Niilo Kauppi, FiDiPro, Jyväskylän yliopisto / tutkimusjohtaja, CNRS, Ranska
Vertti Kiukas, pääsihteeri, SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry
Hanna Ojanen, Jean Monnet -professori, Tampereen yliopisto
Henrik Rainio, erityisasiantuntija, Kuntaliitto
Olli Rehn, johtokunnan jäsen, Suomen Pankki
Hannu Reime, EU-kansalainen, entinen toimittaja, Yle
Pekka Ristelä, kansainvälisten asioiden päällikkö, SAK
Antti Ronkainen, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Sinikka Salo, VTT, Suomen Pankin johtokunnan entinen jäsen
Tuomas Tikkanen, puheenjohtaja, Eurooppanuoret ry
Susanna Turunen, EU-erikoistoimittaja, Yle
Maria Vaalavuo, erikoistutkija, THL
Vesa Vihriälä, toimitusjohtaja, Etla