Debattibaari

Poliittiset heitot vievät EU:ta eteenpäin

Kirjoitettu: 05.10.17

Kirjoittaja: Niilo Kauppi

 

  • Saksa hallitsee EU:ta, mutta tarvitsee Ranskan kumppanikseen. Siksi Merkel tuki Macronin aloitetta uudistuksista.

  • Ranska voisi tarjota EU:lle ydinasepelotettaan ja paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa.

  • Suomen valtteja ovat demokratia, tasa-arvo ja hyvä koulutus — niistä olisi hyötyä myös EU:lle ulkopoliittisina vakaustekijöinä.

    Niilo Kauppi on FiDiPro-professori, Jyväskylän yliopisto sekä tutkimusjohtaja, CNRS, Ranska.

Trumpin ja Iso-Britannian vetäytyminen Euroopasta avaa mahdollisuuden kehittää EU:n yhteistä ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa. Hegemoninen Saksa hallitsee EU:ta, mutta ei pysty sitä yksin kehittämään. Ranska on sille luonnollinen kumppani. Ranska pyrkiikin palaamaan määräävään asemaan EU:ssa. Mutta miten?

 

Keskeinen muutos näkyy Ranskan uuden presidentin poliittisessa lähestymistavassa. Ranska on jo käynnistänyt omat talousuudistuksensa seuraten Euroopan komission ohjeita ja Saksan toivomuksia. Euroopan integraation suhteen Emmanuel Macron ehdotti Sorbonnen puheessaan konkreettisia projekteja, joihin kiinnostuneet EU-jäsenvaltiot voivat tarttua. Heitto on ensisijaisesti suunnattu Saksalle, mutta myös muille EU maille, kuten Suomelle.

 

Macronin aloite ei tullut puun takaa, kuten eräät suomalaiset mediat ovat esittäneet. Asioita seuraavat tietävät, että ranskalaiset ja saksalaiset poliitikot sekä virkamiehet ja -naiset ovat jatkuvassa yhteydessä toisiinsa. Sekään ei tullut yllätyksenä, että Merkel tuki Macronin aloitetta, päinvastoin kuin eräät suomalaiset poliitikot ja asiantuntijat ovat esittäneet. Asetelma seuraa sitä poliittista työnjakoa, joka on 1950-luvulta lähtien kehittynyt Saksan ja Ranskan välille. Ranska on poliittisempi kuin talouteen keskittyvä Saksa. Ilman tätä vuorovaikutusta EU:ta ei yksinkertaisesti olisi. Molempia on tarvittu, ja tullaan edelleenkin tarvitsemaan.

 

***

Ranskan valtapyrkimyksille muutokset avaavat mielenkiintoisia uusia strategisia mahdollisuuksia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Saksa aikanaan “vaihtoi” Deutschmarkinsa euroon, tietyin kompensaatioin. Nämä koskivat talouspolitiikan määrittelyä, jotka Saksa pitkälti pääsi kirjoittamaan. Elämme tämän päätöksen jälkeisessä maailmassa, jota on vaikea muuttaa.

 

Ranska voisi tehdä samoin kuin Saksa Deutschmarkin kanssa, eli kollektivisoida joitakin keskeisiä valtaresurssejaan parantaakseen asemiaan EU:ssa ja maailmassa. Sillä Ranskalla on pari valttikorttia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, joiden arvo on noussut, kiitos Trumpin ulkopolitiikan ja Brexitin.

 

Ensimmäinen niistä on vahva puolustusteollisuus ja ydinpelote. Ranska voisi siirtää näitä EU:n käyttöön, tietyin kompensaatioin. Päämääränä voisi olla Ranskan vanha haave, yhteisen eurooppalaisen puolustuksen kehittäminen. Toinen on pysyvä istuin YK:n turvallisuusneuvostossa. Entisillä kolonialistisilla suurvalloilla ja toisen maailmansodan voittajilla Ranskalla ja Iso-Britannialla on tämä asema, Saksalla tai EU:lla ei.

 

Ranska voisi tarjota omaa paikkaansa YK:n turvallisuusneuvostossa EU:lle, tietyin kompensaatioin. Nämä saattaisivat liittyä aktiivisemman globaalin roolin muokkaamiselle EU:lle ja Ranskalle. Ottaen huomioon EU:n talouspoliittisen roolin maailmantaloudessa, tämä olisi monella tapaa suotavaa. Ongelma on, että YK:n uusiminen on hankalaa. Kenties helpompaa kuin aikaisemmin, kiitos Trumpin ja Kiinan nousun, mutta kuitenkin… EU voisi ainakin ottaa globaalin roolin vahvistamisen poliittiseksi päämääräkseen. EU:n globaalin aseman vahvistaminen vaikuttaisi myös esimerkiksi ilmastopolitiikkaan, Afrikan ja muidenkin maaosien kehittämiseen sekä demokraattisten arvojen puolustamiseen globaalilla tasolla.

 

***

Macronin ehdotuksista vain harvat tulevat jatkamaan elämää. Mitä Suomi voi tuoda muille EU:n jäsenille? Miten Suomi näyttäytyy Ranskasta käsin? Ranskassa ja muuallakin EU:ssa kadehditaan Suomea ja laajemmin Pohjoismaita konsensusyhteiskuntina, joiden taloudet ovat kunnossa ja jotka säännöllisesti komeilevat YK:n listoilla kun mitataan tasa-arvoa, demokratiaa, koulutuksen laatua, jne. Näitä moni odottaisi Pohjoismaiden ja Suomen edistävän EU:ssa ponnekkaammin.

 

Suomessa poliitikot, asiantuntijat ja media esittävät EU:n ennen kaikkea talousliittona ja suhteena Saksaan. Julkista EU-debattia dominoi se, onko vakausmekanismia uusittava. Nämä näkemykset ovat liian yksipuolisia ottaen huomioon EU:n poliittis-taloudellisen dynamiikan ja sen historian. On vaihtoehtoja, joista ei puhuta. Demokratia on niistä yksi, vaikka Macron ehdottikin useita uudistuksia euroalueen parlamentista demokraattisiin konventioihin. Nämä voidaan nähdä vastauksena Ranskassa voimistuvaan EU vastaisuuteen Kansallisen rintaman muodossa sekä laajempaan poliittisen luottamuksen puutteeseen.

 

Myös Suomessa nämä ovat keskeisiä poliittisia ongelmia joihin on löydettävä vastauksia. Voisivatko Ranska ja Suomi kohdata tällä saralla? Yksi keskeinen yhteinen kiinnostuksen kohde on demokraattisen ja tasa-arvoisen Euroopan yhteisön edistäminen ulko- ja turvallisuuspoliittisena vakaustekijänä. Sillä nykymaailmassa korkea koulutustaso ja tasa-arvoinen yhteiskunta, Suomen valttikortteja, ovat entistä kriittisempiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia tekijöitä. Tästä voisi ottaa kopin. Tässä voisi olla Suomelta arvokas kontribuutio EU:n kehitykselle.

 

Kysymys on yksinkertaisesti siitä, missä Suomi haluaa olla 50 vuoden päästä? Miten Suomi haluaa itsensä muistettavan historian kirjoissa? Fixitinä? Vai osana EU:ta? Ajopuuna vai EU:n kehittäjänä? Ja minkälaisen EU:n? Suomalaisilla päätöksentekijöillä ei näytä olevan tästä selkeää visiota.