Debattibaari

Loppuyhteenveto: metsäbiotalous

Kirjoitettu: 18.12.15

Kirjoittaja: Elina Venesmäki

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että metsien hakkuita lisätään täällä 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Debattibaarin metsäbiotalouskeskustelu pysyi pitkälti kahden leirin kamppailuna:

 

Yhtäältä metsää ei saa hakata, koska monimuotoisuus kärsii.

 

”Suurin osa metsien luontotyypeistä on uhanalaisia ja uhanalaisista lajeista suurin osa on metsälajeja”, sanoo Greenpeacen Matti Liimatainen.

 

”Metsien intensiivinen käsittely on johtanut metsälajien uhanalaistumiseen. Tämä ei ole ihme: Etelä-Suomen metsistä 97% on puuntuotantokäytössä, jossa metsäluontoa muokataan rajusti”, sanoo metsäasiantuntija Annukka Valkeapää WWF Suomesta.

 

Toisaalta metsää pitää monien asiantuntijoiden mielestä voida hakata, koska Suomi ja moni metsänomistaja täällä elävät metsästä.

 

”Metsää pitää voida käyttää, koska se takaa maaseudun elinvoimaisuuden”, sanoo Lappeenrannan yliopiston professori Esa Vakkilainen.

 

”700 000 metsänomistajaa päättää vuosittain 80 000 puukaupasta. Heillä jokaisella on oma erityinen tarve metsänomistamiseensa”, sanoo Tapion Airi Matila.

 

Luonnonvarakeskuksen Taneli Kolströmin mukaan metsiä hoidetaan Suomessa hyvin ja hakkuita voi lisätä, koska metsissä on puuta enemmän kuin ennen.

 

“Suomessa hakataan vain 60 prosenttia metsän vuotuisesta kasvusta, ja metsää riittää siksi hyvin”, hän sanoo.

 

Metsäyhtiö UPM:n ympäristöjohtaja Petri Heinonen summaa keskustelun.
”Ekologinen tila heikkenee aina, kun biomateriaa viedään pois ekosysteemistä, mutta mikä on hyväksyttävä heikkenemisen taso?” Heinonen kysyy.

 

Keskustelussa etsittiin myös ratkaisuja eteenpäin.

 

”Jalostusastetta on nostettava ja suojelualueita perustettava”, sanoo WWF:n Annukka Valkeapää.

 

Yksikönjohtaja Aino Juslén Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, Helsingin yliopistosta sanoo, että lahopuu tehokas keino pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2020 mennessä, mihin Suomikin on sitoutunut. Hänen mukaansa metsissä on onnistuttu löytämään toimintatapoja, joiden avulla monimuotoisuutta voidaan säilyttää tai jopa lisätä metsätalouskäytön ohessa.

 

Professori Janne Kotiaho Jyväskylän yliopistosta miettii, kannattaisiko voimakkaimmat hakkuut ja energiapuun korjuu ohjata ekologisesti vähiten arvokkaille alueille, siirtyä ekologisesti arvokkaimmilla alueilla ja suojelualueiden läheisyydessä avohakkuista jatkuvaan kasvatukseen tai kannattaisiko ehkä ostaa kompensaatioita pian perustettavasta Suomen luonnonarvopankista.

 

Keskustelu aiheesta täällä.

 

Keskusteluun osallistuivat:

Vastuullisuuspäällikkö Petri Heinonen, UPM
Yksikönjohtaja Aino Juslén, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, Helsingin yliopisto
Taneli Kolström, Luonnonvarakeskus
Professori Janne Kotiaho, Jyväskylän yliopisto
Metsäasiantuntija Airi Matila, metsätalouden asiantuntijaorganisaatio Tapio
Viestinnän suunnittelija Hannes Mäntyranta, Suomen Metsäyhdistys
Professori Esa Vakkilainen Lappeenrannan yliopisto
Metsäasiantuntija Annukka Valkeapää, VTT, WWF